Laadullisen tutkimuksen otoskoko on usein huomattavasti pienempi kuin määrällisen tutkimuksen otanta. Tässä saattaa herätä kysymys, miten tulokset voivat olla yleistettävissä, jos otanta joskus on hyvinkin pieni.
Vastaus tähän voisi olla, että laadullinen tutkimus ja määrällinen tutkimus eivät ole erilaisia tapoja tutkia samaa asiaa, vaan menetelmät ovat olemukseltaan täysin erilaisia ja pyrkivät eri asioihin. Voidaan sanoa, että määrällisessä tutkimuksessa laaja otanta, numerot ja keskiarvot ovat tärkeitä. Laadullisessa tutkimuksessa on nimensä mukaisesti kyse siitä, että haastattelujen laatu on tärkeää – minkälaisia sanoja käytetään? miksi juuri näitä sanoja? miten haastateltava hahmottaa keskusteltavan aiheen kokonaisuuden?
Mikä on sopiva otoskoko?
Usein pidetään 20-30 haastattelua hyvänä määränä laadullisessa tutkimuksessa, mutta tämä riippuu hyvin paljon siitä, mitä tutkitaan. Joskus viisi hyvin valikoitua haastateltavaa riittää hyvin saadakseen syvällisen ymmärryksen jostakin teemasta. Ei tietenkään voida tietää saadaanko parista-kolmesta haastattelusta mitään oleellista, ja sen takia myös haastateltavien määrä saattaa muuttua prosessin aikana – jos esimerkiksi huomataan, että tarvitaan lisää kommentteja tietyistä teemoista. Joskus tämäkin määrä riittää ja sen jälkeiset haastattelut eivät olennaisesti tuo mitään uutta aiheeseen. Pieni määrä saattaa myös riittää silloin kun haastateltava ryhmä itsessään on pieni, esimerkiksi yritys, jolla on vain muutamia asiakkaita. Silloin pieni määrä haastatteluja riittää identifioimaan eri teemoja.
Osittain myös aihe ja kysymyksen asettelu voivat hahmottua tarkemmin prosessin aikana ja tutkija voi esittää tarkentavia kysymyksiä, tai huomata että onkin kysytty vääriä asioita, että päästääkseen aiheen ytimeen täytyykin kysyä jotain muuta. Laadullisessa tutkimuksessa puhutaan usein syvähaastatteluista – aiheeseen pyritään pääsemään mahdollisimman syvälle ymmärtääkseen sen paremmin. Muodoltaan haastattelut ovat enemmänkin keskusteluja, ja tämä metodi mahdollistaa myös perehtymisen täysin uusiin teemoihin, jotka ilmenevät prosessin aikana. Tutkijan rooli on siis myös olla tarkkakorvainen osatakseen kysyä lisää haastattelussa ilmenevistä asioista, joita ei ehkä etukäteen olla määritelty.
Kaikki tämä auttaa luomaan laajan ymmärryksen tutkittavasta aiheesta. Laadullisessa tutkimuksessa on aina kyse tulkinnasta, joka ei ole sama asia kuin isosta määrästä vastauksia johdettu keskimääräinen tieto. Tässä mielessä laadullinen tutkimus todella on olemukseltaan eroava.
Mihin laadullinen tutkimus soveltuu?
Laadullinen tutkimus soveltuu erityisen hyvin, kun halutaan ymmärtää esimerkiksi ongelmia ihmisten välisessä kommunikaatiossa tai miten haastateltavat näkevät tilanteen kokonaisuuden – mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä eivät ole? Esimerkiksi diskurssianalyysi ja temaattinen analyysi ovat yleisiä työkaluja.
Laadullisen tutkimuksen otanta on usein strategisesti valittua, toisin kuin määrällisessä tutkimuksessa, jossa otannan satunnaistettavuus ja tarpeeksi laaja edustavuus ovat tärkeitä.
Laadullinen tutkimus kuvailee pikemmin kuin mittaa, ja tässä on myös sen vahvuus. Kuvailemiseen on tärkeää saada hyviä haastatteluja, jossa perehdytään aiheeseen monipuolisesti.
